Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston Pallaksen osa nivoo yhteen seitsemän puutonta tunturia Muonion ja Kittilän takamaastoissa.
Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston Pallaksen osa nivoo yhteen seitsemän puutonta tunturia Muonion ja Kittilän takamaastoissa. Merkityt talvireitit lähtevät Pallastunturin luontokeskukselta ja avaavat ketjun, joka kulkee Taivaskerolta (807 m) etelään Lehmäkerolle. Se on yksi helpoimmin lähestyttävistä johdatuksista suomalaiseen hiihtovaellukseen, muttei silti mikään läpihuutojuttu.
Korkeusero huipulta metsänrajaan on tyypillisesti 250–350 m, ja matka tehdään vaellussuksilla nousukarvojen avulla. Länsirinteet kätkevät tuulen pakkaamaa lunta, kun taas pehmeämpiä taskuja kerääntyy suojan puolelle. Hannukurun tupa on suosittu yöpymispaikka niille, jotka tulevat Hetta–Pallas-reitiltä.
Itärinteiden lumilippojen takia tarvitaan lumivyöryosaamista, ja avointa lakialuetta on syytä kunnioittaa. Puhelinverkko katkeaa satuloissa, joten paperikartta on välttämätön eikä vain valinnainen. Kelit ovat parhaimmillaan maaliskuusta toukokuun alkuun.